Keväällä 2009 kourallinen helsinkiläisiä ystäviä kokoontui soittamaan yhdessä. Säännöllisen epäsäännöllisesti soittajat kohtasivat milloin Vallilan tai Lauttasaaren treenitiloissa, milloin Käpylässä vanhan hammaslääkärin tiloissa. Tapaamiset alkoivat usein myöhään illalla ja jatkuivat yöhön saakka; toisinaan vapaiden tilojen uupuessa jamit alkoivat vasta yöllä. Ryhmässä oli mukana kokeneita ja vähemmän kokeneita soittajia, osa oli vasta jammailujen myötä tarttunut omaan instrumenttiinsa. Kyse ei missään vaiheessa ollutkaan teknisestä soittotaidosta tai musiikillisista meriiteistä, vaan yhdessäolosta ja hyvien fiilisten luomisesta. Olihan treeniksellä aina myös kourallinen ystäviä, jotka olivat tulleet vain kuuntelemaan ja viihtymään. Tuohon aikaan soittajaryhmään kuuluivat Pole, Väinöväinö, Jalo, Arttu sekä Olli. Omia biisiraakileita oli parin kuukauden jälkeen jo muutama, mutta poppoolta puuttui nimi. ”Kuningasideat” olivat viiden toverin kesken runsaasti viljelty läppä, joka lopulta sai kirkkaan merkityksen Polen mielessä, kun hän pähkäili yhtyeelle nimeä. Hän soitti Väinöväinölle ja kertoi tietävänsä bändille nimen.

Syksyllä 2009 joukkio sai vahvistusta, kun Jalon ja Artun yhteinen tuttu Ap kutsuttiin hallitsemaan alataajuuksia. Kolmikko oli aiemminkin soittanut yhdessä, mikä nopeutti kemioiden kohtaamista musiikin tasolla. Päivitetty kokoonpano alkoi soittaa kerran viikossa ja biisejä syntyi tasaiseen tahtiin. Ensimmäisiä biisejä olivat ”Anthem” sekä ”Kuinka Monta”. Molemmat kappaleet on sittemmin nauhoitettu Finnvox-studiolla, mutta vain ”Kuinka Monta” päätyi debyyttilevylle. Talven aikana omia kappaleita oli kyhätty lähes kymmenkunta, minkä johdosta bändin keskuudessa alkoivat legendaariset larppaussessiot. Keskioluen ja tunnelmavalaistuksen ryydittämänä treenis muuttui milloin Tavastiaksi, milloin Ilosaaren Rentolavaksi. Treeniksen käytävät muuntautuivat takahuoneiksi, joita pitkin tanssittiin letkajenkkaa aina ”lavalle” asti. ”Keikoilla” hikoiltiin ja tanssittiin, ja kun Pole tai Väinöväinö huudatti ”yleisöä”, huusi bändi aina takaisin. Hurmos oli valmis.

Larppaukset johtivat toisiin, mutta ”lavat” kävivät pieniksi. Vakiintunut 16 neliön treenitila Lauttasaaressa oli juuri ja juuri tarpeeksi väljä kuusipäiselle poppoolle. Sitten lähipiiristä tuli tarjous: studio ja treenitila Itä-Helsingistä, missä olisi enemmän tilaa ja halvempi vuokra. Se oli lottovoitto, josta yhtye ei tähänkään päivään mennessä ole päästänyt irti. Uusi tilavampi treenis oli vain alkusoittoa, sillä Polella ja Väinöväinöllä oli suunnitelmissa kasvattaa bändiä. Kevättalvella 2010 puhallinsektio sai alkunsa, kun vanha koulukaveri Paavo kutsuttiin treeneihin soittamaan. Samoihin aikoihin aloittelevan kaveribändin St. Rastan riveistä poimittiin myös Jami perkussioihin, minkä jälkeen puhallinsektion täydentymiseksi vielä KP liittyi bändiin. Tällä kokoonpanolla Kuningasidea esiintyi ensimmäisellä oikealla keikallaan Kallion lukion aamunavauksessa St. Rastan kanssa. Keikalla kuultiin muun muassa kappaleet ”Valkoinen Lippu”, ”Ootsä Messissä”, ”Mistä On Tultu” sekä ”Rahalle ja Vallalle”, joka ei yleisön suosiosta huolimatta koskaan päätynyt levylle. Ap soitti kuumeessa ja KP oli estynyt tulemaan, mutta sali oli täynnä ja fiilis katossa.

Kesällä 2010 Kuningasidea pääsi jo keikkailun makuun, ja bändi sai siirrettyä larppaussessioiden energian todellisille lavoille. Ensimmäiset keikat veivattiin Helsingissä Käpylän Kyläjuhlilla (missä generaattori räjähti kolmen biisin jälkeen), Café Mascotissa ja Cuba!:ssa. Sosiaalisen median sijaan keikkakutsuja lähetettiin tekstiviestein kaikille, jotka puhelimen osoitekirjasta löytyivät. Mascotissa yhtye esiintyi vuoden sisällä useampaankin otteeseen, ja yhdelle Mascotin keikoista piti saada mandoliini mukaan. Soittajakin oli jo tiedossa, mutta alunperin kyse oli vain vierailevasta tähdestä. Samulia pyydettiin kuitenkin yhä uudestaan soittamaan ja syksyyn mennessä bändissä oli uusi jäsen. Kokenut muusikko ja kitaranrakentaja Setä-Samuli on jälkeenpäin sanonut: ”Aattelin, että mihin jamibändiin mut on taas vedetty mukaan, mut porukassa oli niin hyvä meininki et mun täytyi tulla uudestaan”.

Musiikin ja yhteiselon synnyttämä koheesio piti 10-henkistä ryhmää hyvin kasassa, ja vuoden 2010 loppuun mennessä Kuningasidea oli jo kertaalleen käynyt omakustanteisesti studiossa. Lopputulos ei kuitenkaan tyydyttänyt. Kovan treenin jälkeen keväällä 2011 joukko ryntäsi uusin voimin Tikkurilan RedFive-studiolle, missä tulevan jäsenen Toni Kimpimäen ja Paha-Nuutin avulla syntyivätkin ensimmäiset julkaisut ”Ootsä Messissä” ja ”Valkoinen Lippu”. ”Ootsä Messissä” -kappaleelle kuvattiin talkoovoimin yhtyeen ensimmäinen video, jonka julkaisua bändi juhli keikan merkeissä Kulttuurikeskus Gloriassa.

Tähän mennessä jo monta bändin sisäistä haavetta oli toteutettu, mutta yksi unelmista odotti aivan kulman takana. Keskustelua legendaarisista keikkapaikoista oli käyty jo ensimmäisistä treeneistä lähtien, ja bändin omat fiilistelyt olivat tuoneet monta himoittua stagea treenikselle. Eräänä päivänä Kunkut saivat Polelta tekstiviestin: ”Kuningasidea soittaa Tavastialla”. Hämmentävien käänteiden seurauksena Kuningasidea soitti yhdellä Euroopan vanhimmista edelleen toimivista rock-klubeista NeatNeatin ja Pasan kanssa. Pasassa vielä tuolloin soittanut Kleme oli jo käynyt muutamissa Kuningasidean treeneissä ja Tavastian keikalla hänet julistettiin Kuningasidean uudeksi jäseneksi.

Syksyllä 2011 tapahtui paljon. Sana rytmimusiikkia soittavasta nuoresta ryhmästä oli levinnyt ja Kunkkujen perään kyseltiin. Neuvotteluja käytiin suuntaan ja toiseen. Samaan aikaan bändin jäsenet olivat kiireisiä kukin omalla tahollaan: yksi muutti pois Helsingistä opiskelemaan, toinen suoritti kansalaisvelvollisuuksiaan, joku panosti toisiin bändeihin. Kaikesta huolimatta porukka kokoontui joka sunnuntai soittamaan yhdessä. Kuningasidea oli monelle jäsenistään hyvin läheinen projekti ja oli muuttuva yhä läheisemmäksi. Jo alussa syntynyt kaveriporukan energia, intensiivinen treenaus ja täyteen ahdetut keikat kulminoituivat viimein loppuvuodesta solmittuun levytyssopimukseen Warner Music Finlandin kanssa. Päivä oli iso ja tärkeä Kunkkujen kannalta, ja se tuntui myös seuraavana aamuna.

Talvella 2012 Kuningasidea linnoittautui neljäksi päiväksi Finnvoxin B-studiolle työstämään ensimmäistä albumiaan. Työtahti oli kova nuorelle bändille ja monelle jäsenistään se oli ensimmäinen todellinen studiokokemus. Kaikkien ”On Uusi Aika” -albumin biisien pohjat ja muutama ylimääräinen biisi purkitettiin neljän päivän sisällä – livenä. Jälkiäänityksinä Tikkurilan RedFive-studiolla tehtiin ainoastaan laulut, osa koskettimista sekä joitain kielisoittimia. Vaikka bändin kokemattomuus synnytti haasteita, saivat Kunkut lopulta taltioitua suuren sydämensä sykkeen levylle. Tämä palkitsi yhtyeen innostavalla tavalla.

Muutama kuukausi kului levyä hioessa ja ensimmäisen singlen julkaisu tuli ajankohtaiseksi. Ensimmäiseksi sinkkukappaleeksi levyltä valikoitui ”Enemmän Duoo ku Sooloo”, joka suosionsa myötä kipusi listojen kärkeen. Pari kuukautta myöhemmin julkaistu albumi puolestaan ylsi korkeimmillaan 14. sijalle albumilistalla. Bändi oli otettu saamastaan huomiosta ja pääsi kiertämään Suomea Rovaniemeä myöten. Yhtyeen musiikki huomioitiin myös Funky Awardseissa Vuoden Tulokas 2012 -tittelillä sekä Emma-ehdokkuudella. Vuosi vierähti keikkabussissa ja esiintymislavoja koluttiin kotibileistä Ruisrockiin. Ensimmäisen todellisen keikkakesän myötä myös debyyttilevyn äänittäjänä ja miksaajana toiminut Toni Kimpimäki liittyi bändiin. Kuningasidea oli kasvanut täyteen 12 jäsenensä mittaan.

Ensimmäisen albumin julkaisun jälkeen Kuningasidea on keikkaillut ahkerasti ja tehnyt töitä uuden musiikin eteen, eikä haasteilta ole vältytty. Bändi on vaatinut jäseniltään kasvua ja kypsymistä musiikin saralla, mutta tulosta on syntynyt. Toinen albumi julkaistiin 5.9.2014 ja biisien luonnostelu kolmannelle albumille on aloitettu. Sittemmin osa bändistä on myös asunut saman katon alla, ja siteet jäsenten välillä tiivistyneet. 12-henkisen joukon nälkä luoda jotain uutta ja erilaista ei ole sammumassa, eikä yhtye varmastikaan turhaan haaveile Ilosaaren ja Roskilden keikoista…